Tulevaisuuden ennustaminen on sanonnan mukaan vaikeaa. Koulutuksen ja opetuksen suunnittelussa ja resussoinnissa tulevaisuuden haasteisiin pitää kuitenkin pystyä mahdollisimman hyvin vastaamaan. Pitää pystyä tarjoamaan tulevaisuuden rakentajille eväät luotsata yhteiskuntaa parempaan suuntaan sekä myös luomaan itselleen yksilöinä merkityksellistä ja palkitsevaa osaamista.

Jos ajatellaan yhteiskuntaa koneistona, on olennaista että koulutus ja opetus luo tehokkaita koneen osia jotka yhdessä pystyvät puskemaan maksimaalista tuottoa – Tiedä paikkasi, tottele, tuota. Melko moni koulutuspoliittinen päätös tehdään vielä tänäkin päivänä tämän tarveharkintaisen periaatteen pohjalta.

Nykyajan kannalta tämä ajattelu ontuu koko ajan pahemmin ja pahemmin: Ensinnäkin, tällä hetkellä työelämä muuttuu niin hurjaa vauhtia, että tämän päivän eskarilaiselle eteen asetettu koulutusputki johtaa ammatteihin joista suuri(n) osa on todennäköisesti hävinnyt jo ennen ylioppilasjuhlia. Monialainen ja poikkitieteellinen koulutus, mahdollisimman hyvä yleissivistys pohjaksi sekä mahdollisuus uudelleen kouluttautua ja / tai syventää osaamista on turvattava tehokkaasti. Tähän ei opintotuen rajaaminen ja tiukat tutkinnon suorittamisen aikataulut sovi.

Toiseksi, meillä on aidosti varaa myös antaa yksilöllisten toiveiden ja tavoitteiden määritellä koulutusta ja opiskelua (esim. arkkitehtuurista tulenpalavasti innostuneen opiskelu sähköinsinööriksi ei varmaankaan tuota kenenkään kannalta tyydyttävää lopputulosta). Ohjataan ennemmin koulutuksen resursseja niin, että annetaan ihmisten opiskella mitä haluavat ja sitä mikä kiinnostaa. Suurempi joukko työhönsä palavalla intohimolla suhtatuvia tuottaa todennäköisesti parempia ja luovempia tuloksia kuin nykyinen koulutuksen suunnitelmatalous. Vapaus, rohkeus ja luovuus tuovat arvaamattomia tuloksia – Ja erityisesti innovatioita, joita tämäkin maa tarvitsee kipeästi. Tämä luonnollisesti vaatii hyvin rahoitettuja oppilaitoksia ja ennakkoluulotonta johtamista. Nykyinen hallitus ei valitettavasti näytä olevan tällä kannalla.

Miten siis valmistaudutaan tehokkaasti tulevaisuuteen koulutiellä nyt? Kun kehityskaaret ovat arvaamattomia, niin parasta on korostaa ensisijaisesti hyvää yleissivistystä ja monipuolista sekä kehittyvää ainevalikoimaa – Taideaineita, koodausta, liikuntaa, kiinan kieltä yms unohtamatta. Kansainvälistyminen on selkeimpiä ja vahvimpia trendejä maailmassa. Nostaisinkin aidosti sujuvan englannin kielen osaamisen keskeiseksi koulutustavoitteeksi, jos jokin yksittäinen asia pitäisi korostua. Sosiaalisten taitojen, sisällönymmärtämisen ja itseilmaisun hallintaan tulisi panostaa. Yrittäjyys, elämänhallinta ja ict-taidot tulisi tulla tutuksi ennen valkolakkia ja/tai ammattikoulusta valmistumista. Sopeutumiskyky ja oman itsensä tunteminen ovat keskeisiä osaamisen valtteja tulevaisuuden työelämässä.

Tällä hetkellä vaikuttaa vahvasti siltä että digitalisaatio ja robotit hoitavat “koneiston” toimimisen tulevaisuudessa. Digitalisaatio tuo tullessaan vielä nopeammin muuttuvan työelämän ja tarpeen vaihtaa työuran suuntaa jopa useita kertoja aktiivisen työuran aikana sekä tarpeen (tai parhaassa tapauksessa mahdollisuuden) viettää pidempiäkin ajanjaksoja ilman palkkatyötä. Toisaalta digitalisaatio tuo yhteiskuntaan dramaattisesti kasvaneen tuotantokyvyn, jonka avulla voidaan ylläpitää entistä paljon parempaa hyvinvointia, kunhan tuotannon hedelmät jakautuvat oikeudenmukaisesti. Tämä mahdollistaa ihmisille paremmat mahdollisuudet toteuttaa omia intohimojaan. Tehdä tai olla tekemättä itsensä kannalta merkityksellisiä asioita. Olla vapaa ja onnellinen.

Mikko Kähärä

Kotkan Sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja