Joulun rauhaa…

Näin joulun alla tulee miettineeksi kulunutta vuotta. Nykyinen hallituksemme on pitänyt huolta, että se ei todellakaan ole ollut pitkäveteinen tai edes tylsä. Myös valtavat mittasuhteet saanut pakolaiskriisi on tuonut omat mausteensa joulupuuroomme. Satoja tuhansia ihmisiä on lähtenyt sotaa, vainoa ja kurjuutta pakoon. Osa lienee matkassa mukana vain paremman toimeentulon ja elämän vuoksi. Ja koska en ole sinisilmäinen, niin tulijoiden joukkoon on varmasti soluttautunut myös niitä, joiden tarkoitusperät ja ajatukset eivät päivänvaloa kestä.

Ihmisarvo on kuitenkin jakamaton, joten todellisessa hädässä olevia on autettava. Niiden, jotka eivät sitä tarvitse tai ovat mukana vain silkassa pahanteon tarkoituksessa, pois seulominen kestänee aikansa. Se on kaikkien kannalta valitettavaa, mutta luotan viranomaistemme kykyyn hoitaa asia kunniakkaasti päätökseen. Tulijoiden tulva oli vain niin massiivinen, että alku oli melko kaoottinen. Nyt tilanne lienee huomattavasti paremmin hallinnassa.

Se, mikä minua nyt erityisesti häiritsee, on yleisen ilmapiirin aggressiivisuus. Puheet ja teot kovenevat kovenemistaan. Rakennuksia poltetaan, polttopulloja heitellään ja uhkaillaan väkivallalla sekä tänne tulijoita, että heidän auttajiaan. Viranomaisille ei anneta työrauhaa. Ei ymmärretä, että ei ole mitään nopeita taikakeinoja joilla palautettavat saataisiin päivässä selville ja paluumatkalle. Puhuttamis- ja selvittämistyö on hidasta, mutta olisi ajatuksenakin kamala, että lähettäisimme kuolemanvaarassa olevia ihmisiä takaisin suden suuhun vain silkkaa huolimattomuuttamme ja hätäilyämme.

Ennen, ja vielä silloin tällöin nykyisinkin, kuuli puhuttavan ns. talvisodan hengestä. Sillä tarkoitettiin kansan yhtenäisyyttä. Kuuluisaan yhteen hiileen puhaltamista. Nyt tuntuu vallalla olevan sananmukaisesti nuijasodan henki. Lyöntiaseeksi käy mikä käteen tai mieleen sattuva. Maahanmuuttajien ja pakolaisten parissa työskenteleviä uhataan milloin milläkin. Heille tai heidän vaimoilleen ja tyttärilleen toivotaan kovaa kohtaloa joukkoraiskaajien kynsissä. Muunkinlaisia ja mielellään mahdollisimman väkivaltaisia kohtaloita heidän päälleen manataan. On omituista, että asioista ei voida kiihkottomasti keskustella. On omituista, että väkivallalla uhkaavat syyttävät tänne tulijoita juuri samanlaisesta käytöksestä joka on heidän itsensä tavaramerkki. Vai onko niin, että suomalaisen saa raiskata vain toinen suomalainen. Sekö on OK? Minun mielestäni raiskaus on raskas rikos ja raiskaaja, taustastaan riippumatta, ällöttävä rikollinen.

Mitä meille on tapahtunut, kun jonkun toisen mielipiteet aiheuttavat niin paljon vihaa, että hänen toivotaan jopa kuolevan väkivaltaisesti. Meiltä ei ole katoamassa pelkästään hyvinvointivaltio, meiltä on katoamassa myös sivistysvaltio. Tätä kehitystä on myös hallitus vahvasti tukemassa koulutuspoliittisine ratkaisuineen ja pakkolakeineen. Myötähäpeän määrä on myös suunnaton, kun kuulee kansanedustajan toteavan, että ihmisoikeuksien ei pitäisi kuulua kaikilla. Kyllä pitää ja myös niille ällöttäville rikollisille. Miten me lainkuuliaiset muuten eroaisimme heistä? Se on oikeusvaltion perusta. Vai olemmeko menettämästä senkin?

Haluammeko todellakin jonkinlaisen villinlännen, jossa kiihtyneistä kansalaisista koottu hirttoporukka ottaa lain omiin käsiinsä ja tappaa mahdollisesti syyttömiä ihmisiä? Kyllä viestimme pitää olla se, että meillä rikolliset tuomitaan, he kärsivät rangaistuksensa, mutta ketään ei tapeta. Ei edes valtion toimesta, vaikka jopa oikeusministerimme sen kaltaisia asioita pohdiskeleekin. Rangaistusten vakavuudesta suhteessa tehtyihin tekoihin voi ja täytyykin keskustella, mutta ei niistäkään pidä missään torikokouksessa huutoäänestyksellä päättää.
Näiden kysymysten äärellä ja kaikesta edellä kirjoitetusta riippumatta haluan toivottaa aivan kaikille ihmisille, ihonväristä tai uskonnosta huolimatta, oikein rauhallista joulua ja onnea vuodelle 2016!

Anne Heikkilä

sosialidemokraatti Kotkasta