Kymenlaakson hyvinvointialueen talouden haasteita on kuvattu täpäräksi selviytymistarinaksi. Päättäjänä suhtaudun tilanteeseen vakavasti ja ristiriitaisesti. Ristiriitaisuus tulee siitä, että talouden tasapainoon saattaminen vuoden 2026 loppuun mennessä vaatisi merkittäviä palvelutason leikkauksia. Merkille pantavaa on, että aivan pieni murunen palveluista on ei-lakisääteistä palvelua, muutoin lakisääteiset palvelut tulee järjestää lain edellyttämällä tavalla. Vakavuutta ei tarvitse perustella, kun mielipiteeni lukee.

Monen arjessa ei tule mieleenkään, mikä on hyvinvointialueen rahoituksen määrä. Puhumme lähes 1 miljardin vuosittaisesta rahoituksesta, yhdistämällä eurot rahoituslain vaativiin kiemuroihin saa moni päättäjä kaupungin budjetin jälkeen käsiteltäväksi täysin eri mittaluokan budjetin. Otetaan esimerkkinä, että 900 miljoonalla saisi ostettua 25 Satama Areena rakennusta (à 35 miljoonaa), joka kuvaa vuotuista rahoituksen määrää jo paremmin.

Ennen mentiin kaupungin kukkarolle pyytämään rahaa lisää, kun ei budjetti pitänyt. Nyt ei valtion kukkarolle ole menemistä. Valtion rahoitus nousee Kymenlaakson osalta vain 10,1 miljoonaa euroa yhteensä, eikä se tule millään tasolla kattamaan kasvavia kuluja, jotka eivät ole hyvinvointialueen tuottamia uusia kuluja.

Rahoituksesta menetettiin keväällä 2025 noin 16 miljoonaa ja nyt THL:stä johtuvien laskentavirheiden vuoksi noin 2 miljoonaa. Valtion rahoituksessa on tehtävänmuutoksia, jotka vähentävät rahoitusta nettona yhteensä noin 2.5 miljoonaa euroa. Nämä tehtävät on mm ajokorttitarkastuksien rajaaminen julkiselta puolelta, sairaaloiden ja päivystysten kokonaisuuden säästöt, hoitotakuuseen liittyviä lisäsäästöjä, ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan henkilömitoituksen kehittäminen teknologiaa hyödyntäen ja paljon muita yksityiskohtia. Pienempi osa on hyvää tuovia tehtävänmuutoksia tai palvelua parantavia, joista pakko mainita, että omais- ja perhehoidon palkkioihin on laskettu valtion kehyksessä korotusta, jota on erityisesti kaivattu.

Rahoituslakia olisi pitänyt korjata heti, kun huomattiin, että rahoituslain kriteerit ovat tosiasiallisesti epäkelpoja, mutta tätä ei ole haluttu tehdä. Mm. Kymenlaakson laskeva asukasmäärä laskee suoraan rahoitusta tai sotemenojen nettokäyttökustannukset € / asukas antaa väärän kuvan hyvinvointialueesta ja tämän pohjalta hyvinvointialueita vertaillaan kustannuksien osalta. Pikemminkin tulisi huomioida € / palveluiden todelliset käyttäjät, tutkimuksen mukaan tällä tavoin kustannustehokkuutta voidaan mitata tosiasiallisesti paremmin. Tälle vuodelle rahoitusta vielä tarkistetaan ja tämän epävarmuuden keskellä hyvinvointialue joutuu valmistelemaan talousarvion ja toiminnan. Jatkuvat muutokset rahoituksen määrässä ei voi antaa vakaata tilaa suunnitella toimintaa tai laskea pysyvästi kustannusrakennetta.

Nina Brask (SD)

Aluehallituksen puheenjohtaja

(julkaistu Kymen Sanomissa 3.7.2025)