Tiina Montosen puhe vakaumuksensa puolesta kaatuneitten muistomerkillä 1.5. 2019

Etusivu,Kirjoituksia

Hyvä kuulijat!

Vieläkin tuntuu uskomattomalta, että Suomen sisällissodasta, jota myös kansalaissodaksi kutsutaan, on vain hieman yli sata vuotta, noin puolitoista ihmisen ikää.

Muistan ukkini, äitini isän kertomuksia noista vaikeista vuoden 1918 ajoista työtä tekevälle väestölle, tavallisille ihmisille ja perheille, jotka puolustivat omaa aatettaan.

Vuonna 1910 syntyneen Paavo-ukkini isä toimi kirjaltajana Helsingissä. Ammattiyhdistys-liikkeessä ja työväen liikkeessä toimiminen oli tärkeä osa hänen elämäänsä. Kansalaissodan aikana hän osallistui valkoisten omistaman kirjapainon valtaukseen. Tämän vuoksi hän joutui vuonna 1918 pakenemaan maasta. Hän lähti junalla pakomatkalle Venäjän halki määrän-päänään Yhdysvallat. Matka katkesi Venäjällä vangitsemiseen. Paon jälkeen hän pääsi Shanghaihin, jossa hän työskenteli kirjapainossa keräten matkarahoja Yhdysvaltoihin päästäkseen ja saadakseen sinne myöhemmin perheensäkin. Hän kuitenkin kuoli kulkutautiin ja Shanghaihin tuli hänen viimeinen lepopaikkansa.

Isän lähtiessä pakomatkalle, muu perhe, vaimo ja kaksi poikaa menivät turvaan Kotkaan Mussalon saareen sukulaisten luo.

Elämä sisällissodan jälkeen ilman toista vanhempaa ei ollut helppoa. Äiti elätti perhettä satunnaisilla töillä. Nälkää nähtiin ja tavaroista oli puutetta. Ukki kertoi, kuinka hän juoksi Kotkansaarelta Hovinsaarelle kouluun paljain jaloin myös talvella. Hän kertoi kurinpidollisista asioista, joita sarkatakit, sodan aikana valkoisten puolella olleet opettajat, olivat punikkien lapsille tehneet, koska eivät heitä sietäneet. Ukkini löysi tiensä nuorukaisena työväen urheiluseuraan, kävi työväenteatterin esityksissä ja konserteissa. Hän sai sisältöä elämäänsä siitä yhteisöllisyydestä. Itsestään selvää oli myös ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluminen työelämän aikana.

Kansalaissodan tapahtumat olivat traumaattisia ja aiheuttivat lukuisille perheille paljon surua. Historiaa lukiessa voi tuntea ylpeyttä siitä, että Kotkan ja Kymin seudulla kansalaissota yritettiin ratkaista rauhanomaisesti. Vakaumuksensa uhreina henkensä menettäneitä se ei auttanut. Valkoisten kostotoimet päättivät satojen ihmisten elämän Kotkan ja Kymin seudullakin.

Kansalaissotaa vuoden 1917 puolella edelsi Suomen itsenäistymiskamppailu ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen Me vaadimme- julistus, jossa vaadittiin valtalain ja kunnallislakien vahvistamista, oikeuslaitoksen uudistamista, torpparien vapauttamista sekä työläisten olojen parantamista mm. kahdeksan tunnin työpäivää.

Se yhtenäisyys, jolla olojen paranemista vaadittiin ja oltiin valmiita taistelemaan, jopa henkensä uhalla, itsensä unohtaen, vankan aatteensa puolesta naiset, miehet ja joskus jopa lapset yhdessä, oli kunnioitettavaa. He tasoittivat meille tasa-arvon tietä ja edesauttoivat meitä saamaan huomattavasti paremmat olot kuin heillä itsellään oli, mitä muistamme suurella kiitollisuudella.

Olemmeko me tämän ajan ihmiset yhtä urheita ja solidaarisia?

Reilun sadan vuoden takaiset asiat ovat saaneet nykypäivänä uudet muodot.

Työskentelemme yhä monin keinoin työllisyyden edistämiseksi, työelämän olojen parantamiseksi, eriarvoisuuden vähentämiseksi ja ihmisten toimeentulon turvaamiseksi. Toimeentulo ei ole helppoa kaikilla eläkeläisillä, pätkätyöläisillä, opiskelijoilla ja työelämästä pudonneilla. Miesten ja naisten välinen palkkatasa-arvon saavuttaminen vaatii toimia. Muistissa on hyvinkin viimeisimmän hallituksen kilpailukykysopimuksen heikennykset ja työttömien kurittaminen. Valtakunnan tasolla kansanedustajiemme tulee edelleen huolehtia siitä, että lait valmistellaan huolella.

Kuntakentässä on tapahtunut viime vuosina muutoksia. Kunnan päätöksenteko yhtiöiden ja yhtymien vuoksi keskittyy pienenevälle päättäjäjoukolle. Ihmisten osallisuuden lisääminen on tästäkin syystä tärkeää.

Huolestuttavaa on se, että Suomeen syntyy yhä vähemmän lapsia. Perhepolitiikkaan tulee suunnata toimia. Lapset ja nuoret tulee pitää mukana varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa ja harrastuksissa. Haastetta riittää edullisten, hyvälaatuisten sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisessa. Sosiaalisen kestävyyden lisäksi ekologinen ja kulttuurinen kestävyys vaikuttavat hyvinvointiimme ja lastemme sekä nuortemme tulevaisuuteen. Ilmaston lämpenemisen ja sen seurauksena mm. veden pinnan nousemisen estäminen on meidän kaikkien tehtävä.

Tulevaisuutta rakennetaan nyt.

Nyt on meidän aikamme toimia yhdessä tässä yhteiskunnassa, vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden viitoittamalla tiellä. Yhdessä ammattiyhdistysliike, poliitikot, järjestöväki ja kuntalaiset, ei itsekkäästi vaan toisia auttaen, vahvana ja yhtenäisenä tavoittelemalla reilua ja tasa-arvoista Kotkaa ja Suomea, myös tulevia sukupolvia ajatellen.

 

Tiina Montonen

kaupunginvaltuutettu