Vuosina 2017–18 toteutetun tutkimuksen mukaan 22 prosenttia kotkalaisista ei harrastanut liikuntaa. Koronapandemia on lisännyt omat haasteensa.

Kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen on kunnan perustehtävä. Tavoitteena on muun muassa parantaa toimintakykyä, ehkäistä sairauksia ja vähentää syrjäytymistä. Kunnan on myös taloudellisesti järkevää kannustaa liikunnan pariin erityisesti niitä, jotka eivät liiku ollenkaan tai liikkuvat vain vähän.

Aloittaminen on vaikeinta. Kun liikunnan ilon löytää, hyvä olo motivoi usein jatkamaan. Yksilö on lopulta vastuussa omista valinnoistaan, mutta voisimmeko parantaa liikunnan saavutettavuutta ja houkuttelevuutta?

Kaikki eivät uskalla lähteä liikuntaryhmiin, jos kuntotaso tai liikkuvuus on huono. Tarvitsemme tarpeeksi eri-ikäisille suunnattuja matalan kynnyksen ryhmiä.

Yksi toimiva esimerkki ovat puistojumpat. Niille voisi olla kysyntää myös työikäisten keskuudessa, jos ryhmiä tarjottaisiin myös iltaisin.

Kotkassa on paljon hyvää toimintaa, mutta saako oikea kohderyhmä siitä varmasti tiedon? Koteihinhan voisi lähettää 1–2 kertaa vuodessa kirjeen tai oppaan, johon on koottu tietopaketti kunnan liikuntatarjonnasta ja palveluista.

Osalle vähävaraisista voivat sopivien urheiluvaatteiden ja varusteiden hankinta tai pääsymaksut liikuntapaikoille olla este. Voisiko kaupunki jakaa näihin tukea tiettyjen kriteerien täyttyessä? Olisi myös hienoa, jos saisimme innostettua kotkalaiset työpaikat mukaan talkoisiin tarjoamaan työntekijöilleen palkallista liikunta-aikaa vaikkapa tunnin viikossa.

Panostukset kuntalaisten liikuntaan ja hyvinvointiin maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Kirsi Rasanen (sd.)