ANNEN AVAUKSIA

Etusivu,Kirjoituksia

Tarjoilija, sopassani on sote!

Jokin aika sitten saimme, toki vain sivusta, seurata vertaansa vaille olevaa esitystä. Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha uhkasi kannella Saulille, jos Aleksi ei suostu leikkimään yhteisellä hiekkalaatikolla samoilla säännöillä joihin Timppa on suostunut. Timppa onkin kiva kaveri. Hänen kanssaan sääntöjä voi vaihtaa vaikka lennosta. Aleksi ymmärsi kuitenkin oman parhaansa ja niinpä he eräänä yönä, yhteisellä päätöksellä, kirjoittivat käsikirjoitusluonnoksen näytelmään Kolmikko sorvaa soten.

Mistä oikeastaan oli kysymys? Keskusta sai haluamansa vallan maakunnissa, kokoomus valinnanvapauden ja perussuomalaisille näytti olevan ihan sama mitä ja mistä päätettiin. Tai no, välttiväthän he uudet vaalit. Ei aivan pikkujuttu heidän kannaltaan nykyisessä tilanteessa. Sivusta tragikomedian hahmotelmaa seuranneita alkoi kuitenkin mietityttää, ja aivan oikeutetusti, että mitä ne palveluiden käyttäjät mahtoivat saada. Kenen etuja tässä lopultakin ajettiin? Loppukäyttäjän eli kansalaisenko? Tuskin. Ruotsissa tuota valinnanvapautta on harjoitettu jo joitakin vuosia. Tuloksena on ollut se, että niillä joilla jo ennestäänkin oli varaa valita, on mahdollisuus siihen jatkossakin. Ja ne joiden varallisuus ei sitä mahdollista, joutuvat tyytymään siihen mitä jäljelle jää.

Voittajiksi taitavat lopulta päätyä yksityiset, monikansalliset hoivayritykset. Yritykset, joiden Suomeen maksamat verot ovat minimaaliset, elleivät peräti olemattomat. Se on sitä kuuluisaa verosuunnittelua. Takavuosina sitä kutsuttiin avoimesti ja rohkeasti veronkierroksi. Nykyään pitää toki olla hienotunteisempi sillä hallituksessakin istuu muutama nimeltä tunnettu ministeri, joille edellä mainittu suunnittelu on hyvinkin tuttua. Pääministerinkin suhtautuminen veroilla kikkailuun on vaaleja edeltävästä ajasta muuttunut miltei suopeaksi. Ministerit nauttivat edelleen hänen täyttä luottamustaan.

Kukaan ei tiedä miten tässä lopulta käy. Miten käy esimerkiksi Kotkan pienille ja keskisuurille hoiva-alan yrityksille? Ei niillä ole varallisuutta tai mahdollisuuksia kilpailla markkinoilla, jos ja kun raha on ainoa kriteeri tuottaa palveluita ihmisille. Miten ne menestyvät markkinoilla, joilla Suomen Terveystalon tai Attendon kaltaiset suuret, monikansalliset yritykset, tekevät bisnestä terveyden, ikäihmisten hoivan, vammaisten ja muiden apua tarvitsevien tarpeilla?

Toiveissani oli, että vihdoinkin päästään kunnolla kehittämään perusterveydenhuoltoa, varhaista diagnosointia joka säästäisi erikoissairaanhoidon kustannuksia ja resursseja ja mahdollistaisi usein hyvän hoidon jo terveyskeskuksissa. Näillä eväillä niin ei näytä käyvän. Taitaa soppa palaa pohjaan. Jos siellä kattilassa lopultakaan soppaa edes oli.

 

anne heikkilä

Anne Heikkilä

sosialidemokraatti Kotkasta