ANNEN AVAUKSIA

Etusivu,Kirjoituksia

Katoavatko satakielet?

Negatiivisuus lisää negatiivisuutta. Tämän joudun toteamaan aivan liian usein. Lehtien lööpit huutavat vinksahtaneista ihmisistä ja heidän vinksahtaneista teoistaan. Sillä negatiivisuus myy. Ihme kyllä, vaikka toisin voisi luulla. Happamista kirjoituksista tulle hapan olo, johon ei auta edes happopumpun estäjä!

Olen tehnyt terveydenhoitoalan töitä jo pitkään. Valtaosan näistä vuosista olen työskennellyt ikääntyneiden palveluissa. Koskaan aikaisemmin en ole näin vahvasti tuntenut, että minun ja kollegoideni tekemää työtä olisi riepoteltu ja arvosteltu niin pahasti, kuin viime aikoina. Tuntuu, kuin kaikki se hyvä työ jota olemme vuosia tehneet, olisi valunut viemäriin likaveden mukana. Yksittäisten, todella ikävien tapahtumien vuoksi, tuntuu kuin koko ala olisi yhtäkkiä täynnä huonoja hoitajia ja huonoa hoitoa.

Terveydenhuollossa on viimeisten vuosien aikana tapahtunut paljon kehitystä, josta iso osa on ollut hyvää. Vanhustenhuoltoa on kehitetty ihmisläheisemmäksi ja vanhusten omat mielipiteet on otettu paremmin huomioon palveluita laadittaessa. Ikäihmiset saavat elää elämänsä viimeiset vuodet kodinomaisessa ympäristössä. Vielä reilut kymmenen vuotta sitten vanhus saattoi viettää viimeiset vuotensa sairaalassa neljän tai jopa kuuden hengen huoneessa, vailla minkäänlaista yksityisyyttä.

Onneksi vanhusten parissa työskentelevät hoitajat saavat kiitosta suoraan asiakkailtaan ja heidän omaisiltaan. Muutaman kerran olen saanut työpöydälleni viestejä omaisilta, jotka ovat yrittäneet saada paikallisen lehden yleisönosastolle kirjoituksen, jossa olisi haluttu kiittää hoitohenkilöstöä hyvin tehdystä työstä. Lehti ei ole kuitenkaan suostunut julkaisemaan kirjoitusta. Kissa kiitoksella elää, sanotaan. Mutta kyllä hoitohenkilökunnankin hyvinvoinnille olisi tärkeää saada myös positiivista palautetta. Tietysti virheitäkin pitää tuoda esiin, sillä niistähän ihminen tunnetusti parhaiten oppii ja ne jotka eivät opi, ovat väärässä ammatissa. Me hoitoalan ihmiset emme suinkaan ole täydellisiä, mutta emme myöskään niin typeriä, että ehdoin tahdoin jatkaisimme huonoja käytänteitä vuodesta toiseen. Olemmehan me itsekin, ennemmin tai myöhemmin, niiden kohteena. Jokaiseen koriin mahtuu myös se mätä muna, toki sen tiedän, mutta jos yksi asentaja korjaa autosi huonosti, ovatko kaikki asentajat luokattoman surkeita?

Sairaiden, vammaisten ja vanhusten parissa työskentelevät tekevät todella tärkeätä ja hyvää työtä vuorokauden jokaisena tuntina ja myös silloin kun Sinä vietät viikonloppua perheesi parissa tai juhlit joulua rakkaittesi kanssa. Kun hallitus kurjistaa hoitajaa viemällä lomalisiä ja pidentämällä työpäivää ja lehdissä haukutaan kollektiivisesti kaikki hoitotyötä tekevät, on työn ilo todella kaukana. Mistä sitten tulevaisuudessa löytyy niitä kuuluisia käsipareja hoitamaan lisääntyvää vanhusten määrää? Mistä löytyy tulevaisuuden Florence Nightingalejä pitämään kuolevan kädestä kiinni? Asentajan työ, mitenkään sitä väheksymättä, lienee helpompaa ja taitaa olla myös paremmin palkattua

 

 

anne heikkilä

Anne Heikkilä, sosialidemokraatti Kotkasta