Kunnallisjärjestön vaiheet (koonnut Jorma Veijola)

Historiaa
Hallan sahan lautatarhan työntekijöitä 1900-luvun alussa (lähde: Työväen Arkisto)

1906 – 1918

Kymin ja Kotkan sosialidemokraattiset kunnallisjärjestöt perustettiin sunnuntaina 18. marraskuuta 1906. Niiden lähtökohdat poikkesivat ja niin myös niiden luonne.

Kymissä oli monta perusyhdistystä, olihan suuria teollisuuskyliäkin kolme: Karhula, Korkeakoski ja Halla. Lisäksi oli pienempiä teollisuuslaitoksia ja niiden työväestön perustamat yhdistykset, mm. Kalliokoski ja Juurikorpi. Jotkut Kotkansaaren teollisuustyöntekijöiden asuinkylät kuten Munsaari sijaitsivat Kymin kunnan puolella. Kymissä oli myös maatalouteen perustuvia ns. omavaraiskyliä.
Myös niiden mökkiläisväestö perusti työväenyhdistyksiä. Kymissä kunnallisjärjestöllä oli selvä tehtävä toiminnan yhdistäjänä.
Kotkassa Kotkan Työväenyhdistys oli lähes yksin. Se oli järjestäytynyt enimmäkseen ammattiosastoittain, joissa lähes kaikki toiminta tapahtui, mutta lisäksi löytyi kaksi yhdistykseen kuulumatonta ammattiosastoa, kirjatyöntekijäin ja rautatietyöläisten ammattiosastot. Nämä mahdollistivat kunnallisjärjestön perustamisen.

Tehtäviäkin kunnallisjärjestöille tuli heti. Keväällä 1907 pidettiin ensimmäiset eduskuntavaalit. Seuraavat 1908, sitten 1909, 1910, 1911, 1913 ja 1916. Kummatkin kunnallisjärjestöt työskentelivät vaalivoittojen hyväksi ja 1916 SDP saikin enemmistön eduskuntaan.

Kotkassa tehtäviä lisäsi se, että Kotkassa, ainoana Suomen kaupungeista – kunnallisvaalien äänimäärän riippuessa varallisuudesta – oli sosialidemokraattinen enemmistö valtuustossa kahden vuoden ajan. Kotkalaisella työväellä oli totinen mahdollisuus miettiä, miten kotikunnan oloja voitiin kehittää ja toimia uudistusten toteuttamiseksi. Hovinsaaren koulu on vielä muistona tältä ajalta. Kymissä ei ollut valtuustoa vaan kuntakokous, jossa äänimäärä riippui verotettavista tuloista. Kouluasioihin kiinnitettiin myös Kymissä huomiota. Eikä seurakunnan toiminnankaan seuraamista unohdettu.

 

1919-1944

Sisällissota katkaisi kehityksen. Laitaoikeiston toiveuni ei toteutunut. Työväenliike nousi uudestaan varsin pian. Kymin sos.dem. kunnallisjärjestö perustettiin uudelleen 28.12.1919. Alusta alkaen toiminnassa olivat mukana Kymin, Kymin Läntisen, Hallan ( myöhemmin Tiutisen), Saksalan ja Munsaaren työväenyhdistykset. 1920 Kymin kunnallisjärjestössä oli 943 maksanutta jäsentä. Ajalla tyypillistä oli hautakumpu- ja muistopatsastoimikunnan ja oikeudenkäyntiapu -rahaston perustaminen. Samana vuonna vietettiin vappua ensi kerran Kymissä sodan jälkeen, punaiset liput liehuivat.

Kotkassa kunnallisjärjestön merkitys kasvoi suuntariitojen ja puoluehajaannuksen vuoksi. Työväenyhdistyksen siirtyessä kommunistien johdettavaksi, sosialidemokraatit tarvitsivat oman yhdistyksen. Kotkan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö alkoi ottaa henkilöjäseniä, joita 1930 oli jo 288. Saman vuoden marraskuun 23. päivänä perustettiin Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys, jolle Kotkan työväentalon omistus siirtyi. Myös lyhyestä äärioikeiston julkisesta metelöinti-, mellakointi- ja kapinointivaiheesta selvittiin, natsismi ja rasismi aatteina jäivät kytemään kansan pohjamudissa.

1945 – 1977

Raskaiden sotavuosien jälkeen työväenliike aloitti 1944 miesten palattua rintamalta ja olojen järjestyttyä aktiivisen toimintansa. Aluksi toimintaa hämmensi suunnan etsiminen, mutta 1946 linjat alkoivat selkiintyä. Kymin kunnallisjärjestössä oli vuoden 1946 lopussa 1370 jäsentä, Kotkassa kunnallisjärjestössä 700 jäsentä. Kotkassa yhdistyksiä oli kaikkiaan viisi: Kotkan Sosialidemokraattinen Työväenyhdistys, Sosialidemokraattisen ammattiyhdistysväen osasto, Kotkan Sosialidemokraattinen Naisyhdistys, Metsolan sosialidemokraattinen työväenyhdistys ja Rautatieläisten Sosialidemokraattinen osasto.

Kymi totesi ylpeänä seuraavana vuonna, että Kymin Sos.dem. Kunnallisjärjestö on suurin maaseudun kunnallisjärjestöistä ja kolmanneksi suurin koko maassa. Niinpä puolueäänestykseen valtuustoehdokkaista osallistui 710 äänestäjää. Vuonna 1950 jäseniä oli 2161 ja edustajistoon kuului 97 jäsentä. Vappujuhlakin pidettiin nyt ensi kertaa Keskusurheilukentällä.

Karhulan kauppalan myötä perustettiin myös Karhulan sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö, johon pääosa Kymin työväenyhdistyksistä liittyi. Vuonna 1976 Kotkan kunnallisjärjestöön kuului 7 yhdistystä, Karhulan kunnallisjärjestöön sama määrä ja Kymin kunnallisjärjestöön kolme: Jäppilä. Saksala ja Huruksela.

1977 – 2008

Kuntaliitosta oli asteittain valmisteltu lähes jatkosodan loppumisesta lähtien ja vihdoin vuonna 1977 Kotkan kaupunki, Kymin kunta ja Karhulan kauppala yhtyivät. Samalla Karhulan, Kymin ja Kotkan kunnallisjärjestöt yhtyivät yhdeksi suureksi kunnallisjärjestöksi.
Nyt elettiin kunnallisjärjestön suuruuden aikoja. Kunnallisjärjestössä oli noin 3000 jäsentä. Se ohjasi kaupungin ylivoimaisesti suurimman valtuustoryhmän toimintaa ja päätti tärkeimmistä kaupungin kehittämisen linjoista, Edustajisto oli kooltaankin suuri. Kukin yhdistys valitsi edustajistoon jäsenen kutakin kolmakymmentä jäsentään kohti. Edustajistossa oli siten noin sata jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Edustajisto valitsi kunnallistoimikunnan. Lähes joka yhdistyksestä oli kunnallistoimikunnassa edustus. Kunnallistoimikunta kokoontui pari kertaa kuukaudessa.

Samoihin aikoihin teollistuminen oli saavuttanut huippunsa. Maatalouden merkitys oli jo aikaisemmin vähentynyt, nyt sama kehitys koski teollisuutta. Vähitellen yhä nopeammin ja nopeammin teollisuuslaitoksia alettiin ajaa alas, suuret tehtaat katosivat ja teollisuuden työntekijämäärä ja kaupungin asukasmäärä alkoivat laskea.

Puoluekäsitys alkoi muuttua: Kun puolue aikaisemmin oli ollut joukkoliike, jossa tarvittiin jokaisen jäsenen aktiivisuutta, alettiin nyt korostaa vaalipuoluetta. Tärkeintä oli saada äänestäjien luottamus ja niille, joilla tätä luottamusta oli, piti antaa eniten valtaa. Tästä seurasi kaksi asiaa: Päätösvallan vähittäinen, joskus melko nopeakin, siirtyminen kunnallisjärjestöltä valtuustoryhmälle ja luottamustehtävien huomattava väheneminen ja niiden keskittyminen valtuutetuille. Kunnallisjärjestön sisällä päätösvalta siirtyi edustajistolta kunnallistoimikunnalle.

Perustelut olivat selvät: Järjestötie on hidas, päätöksiä on tehtävä nopeasti, siksi muutokset.
Tällä oli tietenkin omat seurauksensa: ihmisten aktiivisuus väheni, yhdistyksiä oli alettava yhdistellä ja taas aktiivisuus väheni.
Vielä 1994 tilanne oli melko hyvä. Kunnallisjärjestössä oli 1556 jäsentä. Suurin yhdistys oli 500 jäsenellään Karhulan yhdistys ja kohtalaisen lähelle pääsi Kotkan sos.dem. Työväenyhdistys 387 jäsenellään. Vuonna 2008 jäseniä oli 914. Väheneminen on jatkunut.

2008 –

Sipilän hallitus on kuitenkin osoittanut, että nyt on muutoksen aika!

Kommentoi