ANNEN AVAUKSIA

Etusivu

Kenen etua ajaa kilpailukykysopimus?

Olen viime aikoina tutkiskellut kilpailukykysopimuksen linjauksia. Löysin kuntatyönantajien sivustolta tietoa, että kilpailukykysopimuksen tavoitteena on parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä ja luoda uusia työpaikkoja. Tavoitteena on tukea julkisen talouden sopeuttamista. Kilpailukykysopimus alentaa yritysten yksikkötyökustannuksia 3,7 prosenttia. Lisäksi palkkojen nollakorotukset vuodelle 2017 kurovat kiinni eroa kilpailijamaihin ja antavat yrityksille työrauhan.

Ensimmäisenä silmään pistää se, että sopimuksessa puhutaan palkkojen nollakorotuksesta. Miksi asioista ei edelleenkään puhuta niiden oikeilla nimillä? Jos työaikaa pidennetään niin, että viikoittainen työaika nousee puolella tunnilla, niin eikö se ole palkan alennus? Toinen kysymys sitten on, että miten kilpailukyky nousee, jos jokainen tekee päivittäin kuusi minuuttia töitä ilmaiseksi?

Julkisella puolella epäoikeudenmukaisuutta nostaa se, että kunnan palveluksessa olevien kesälomarahoja leikataan 30 prosenttia. Tämä on selkeä viesti kunta-alan työntekijöille, että heidän ja vain heidän roposiaan tarvitaan yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen. Valtaosa julkisella puolella työskentelevistä on matalapalkkaisia naisia. Juuri se porukka, joka jo nyt miettii, että miten saa palkan riittämään perheen arjen pyörittämiseen.

30 prosenttia kesälomarahoista tarkoittaa sitä, että ensi kesänä ei juuri matkailla Suomessa tai käytetä rahaa muihinkaan ylellisyyksiin, niin kuin esimerkiksi perheen yhteiseen matkaan huvipuistoihin tai kylpylöihin. Toisin sanoen tuo 30 prosentin osuus on suoraan pois kulutuksesta. Juuri siitä, jota meidän yhteiskuntamme niin kipeästi tarvitsisi. Kun ostovoima näinkin suurella ryhmällä pienenee, niin ei voi kuin ihmetellä, että kenen etu tämä oikein on?

Kun nykyinen hallitus käytti kiristyskeinona vanhaa psykologista kikkaa, eli tarjosi kovaa kyytiä kaikille työtä tekeville, ja saneli neuvotteluissa päämäärän johon piti päästä, niin oli pakko valita se pienempi paha. Nyt se pienempi paha kurjistaa vain yhtä työtätekevää ryhmää. Ja kuka uskoo, että lomarahojen leikkaukset jäävät vain sovittuihin kolmeen vuoteen. Suomessa tilapäisellä on usein tapana muuttua pysyväksi.

 

anne heikkilä

Anne Heikkilä

sosialidemokraatti Kotkasta

sairaanhoitajaliiton hallituksen jäsen

Kommentoi